Mascarponea ja mansikoita!

Jokohan sitä olisi jo korkea aika esitellä kesän leivontasatoa? Kesä on huristellut eteenpäin huimaa vauhtia, niin huimaa, että leivontapuuhat ovat jääneet hieman taka-alalle. Toki jotain pientä, sitä sun tätä, on tullut tehtyä keittiönkin puolella, mutta tänne asti ne eivät ole vielä eksyneet, kunnes sitten nyt, vihdoin ja viimein.

Mascarpone oli minulle vielä parisen viikkoa sitten aivan tuntematon tuote, kunnes sitten sattumalta päätin sitä testata. Ja siitähän tulikin varsin positiivinen kokemus, eikä sen käyttö jäänyt yhteen kertaan. Jäin töistä kesälomalle heinäkuun alkupuolella ja pitihän sitä jotain lomaleipomusta töihin viedä maisteltavaksi. Sunnuntaipäivän ratoksi kipaisin torilta mansikoita ja kaupassa kerman kaveriksi nappasin juustohyllyltä mascarpone-juuston. Siitä sitten syntyikin täyte suklaakääretortulle. 

Kääretorttupohja:

4 munaa 

1½ dl sokeria

1rkl vehnäjauhoja

1dl perunajauhoja

1tl leivinjauhetta

2rkl kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää munasokerivaahtoon siivilän läpi, samalla sekoittaen. Levitä takina uunipellille ja paista uunissa (225°) noin 6 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä ja kumoa vasta sitten sokeroidulle leivinpaperille.

Kääretortun voit täyttää oman mielikuvituksesi mukaan, mutta itse siis vatkasin desin kermaa löysäksi vaahdoksi ja lisäsin purkillisen mascarpone-juustoa. Vatkaa vielä hetki, jotta juusto sekoittuu kermaan hyvin ja levitä täyte kääretorttupohjaan, lisää vielä paloitellut mansikat täytteen päälle ja rullaa kääretortuksi.

Jos haluat runsaammin täytettä, varkaa kermaa 2dl, alkuun arvioin silmämääräisesti, että 2dl:lla kermaa tulisi liikaa täytettä, mutta jälkikäteen ajateltuna täyte desillä kermaa riitti juuri ja juuri. 

No ne lätyt

Vohvelit vaihtuivat lettuihin. Viikonlopun leivontapuuhiin sisältyi myös lettujen teko. Viime kerrasta olikin kulunut jo hieman enemmän aikaa, mutta se paistaminen on kyllä edelleen yhtä mukavaa. Sama kuin vohveleissa, pidän enemmän lettujen paistamisesta kuin syömisestä, jostain kumman syystä...

Taikinan valmistin ihan vain omasta päästäni, oikeastaan sehän on kuin vohvelitaikina, jätin vain voisulan pois. Kaupasta bongatut mansikat piti myös hyödyntää lettuihinkin. Vaikkakin ulkolaisia olivat, ihan raikkailta maistuivat. Myös lettujen kera.

Lettutaikina:

5dl maitoa

2 kananmunaa

2½dl vehnäjauhoja

n.1dl sokeria

1tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna taikinan turvota noin puolisen tuntia ennen paistoa. Paista pannulla voissa ja tarjoile suosikkitäytteesi kanssa.

Suklaafondant

Täällä taas hetken hiljaiselon jälkeen. Hiljaista on leivontarintamalla tosiaan ollut, parina viime viikkona koulupäivät ovat jotenkin tuntuneet tuhottoman pitkiltä eikä viikonloppuisinkaan ole oikein saanut mitään aikaan ja töitäkin on täytynyt tehdä. Sekaan mahtui toki myös se perinteinen kevätflunssa, siltä ei välty sitten millään keinolla.

Mutta lopulta flunssasta toipuneena sitä oli vihdoinkin päästävä jotain tekemään. Tosin sen verran saamaton vielä tämänkin viikon olen ollut, että tämä tuotos on viime viikonlopulta, en vain ole saanut sitä julkaistua.

Suklaafondantin kokeileminen on myöskin ollut leivontalistallani jo pitkään. Ohjeeseen pikkuhiljaa perehtyessäni mietin tulisiko hommasta yhtään mitään. Valmistus vaikutti helpolta, mutta se lopputulos epäilytti eniten; saisinko sisukseen oikeanlaisen koostumuksen... Mutta, yrittäminenhän ei mitään maksa. Paitsi valmistusta varten täytyi kylläkin hankkia pikkuruiset annosvuoat. Olin niitä jo hetken ehtinyt ihaillakin kaupan hyllyllä, kunnes tarve koitti ja ne pääsivät mukanani kotiin. Mielessä muuten onkin niille jo toinenkin käyttötarkoitus.

Suklaafondant (4kpl)

120g tummaa suklaata

80g voita

2 kananmunaa

2 keltuaista

n.60g sokeria

4rkl vehnäjauhoja

voita

kaakaojauhetta

Aloita voitelemalla vuoat reippaasti voilla. Huomaa, että aukkoja ei tulisi jättää. Siivilöi kaakaojauhe vuokiin ja jauhota kauttaaltaan. Laita jääkaappiin odottamaan. Valmista täyte siten, että sulata suklaa (mitä tummempaa sen parempi) ja voi kattilassa. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Kun suklaa on sulanut ja jäähtynyt riko joukkoon kananmunat ja sekoita tasaiseksi. Lisää keltuaisvaahto suklaaseokseen varovasti käännellen ja lopuksi vielä jauhot, nekin varovasti sekoitellen. Täytä annosvuoat, mutta älä ääriään myöten täyteen; jätä sentin verran vajaaksi. Laita vuoat jääkaappiin vähintään 2 tunniksi tai yön yli. 

Lämmitä uuni 200° ja laita vuoat suoraan jääkaapista kuumaan uuniin ja paista n.15 minuuttia. Fondant on valmista silloin kun se irtoaa hieman vuoan reunoilta. Kumoa samantien kun otat vuoat pois uunista ja tarjoile.

Paistoajan kanssa kannattaa olla tarkkana, uunien tehot vaihtelevat paljon, joten seuraa fondantin kypsymistä tarkasti. Esimerkiksi omat tuotokseni olisivat saaneet kypsyä vielä parin minuutin ajan. Sain ne onneksi siististi ulos vuoista, mutta fondantin päällipinta oli vielä vähän liian heikko kun sen lautaselle kumosin, eli valuva täyte tuli hieman ulos ennen aikojaan.

Asiasta sitten toiseen; olen viime aikoina miettinyt kuinka hyödyntäisin hillot jääkaapista, pieni osa on itsetehtyjä mutta loput on sitten saatuja. Purkkeja kyllä riittää enkä oikein tiedä mihin ne käyttäisin. Kuitenkaan en hukkaan haluaisi heittää. Mielessä on käynyt vain jonkinsortin hillotorttu/piirakka, mutta kaipaisin muitakin leivontaideoita. Saa siis vinkata!

Ja kolmanteen eli kukkaruukkuun. Tässä kevään merkkejä omalta ikkunalta! 

Donitsit

Halusin päästä kokeilemaan perinteisiä donitseja löydettyäni lupaavan ohjeen Pastanjauhantaa-blogista. Resepti ei ole ollenkaan sen kummoisempi ja valmistus on vaivatonta, lukuunottamatta taikinan nostatusaikoja. Kuitenkin donitsit ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan niin houkuttelevan herkullisia, ja itsetehtyinä niistä saa juuri sen näköisiä kuin haluaa. Lisäksi nämä olisivat oikein hyvä vaihtoehto vapun munkeille jos vaihtelua kaipaa.

Toteutin donitsit juurikin alkuperäisen ohjeen mukaan, mutta sitrushedelmien kuoriraasteen voisi hyvin jättää poiskin. Kommelluksilta en tällä kertaa säästynyt, kuivahiivani taitaa olla jo kovin vanhaa, sillä taikinan kohoaminen oli suhteellisen heikkoa vaikka kohotin taikinaa kauan. Lisäksi öljyä kuumentaessani totesin, että nyt olisi korkea aika hankkia paistomittari. Tähän asti olen vain vältellyt kyseisen vekottimen ostamista, mutta viime aikoina olen yhä useammin törmännyt tilanteisiin, joissa sellainen olisi varsin oiva hyödyke.

Sitruunaiset donitsit: 

7g kuivahiivaa
70g sokeria
500g vehnäjauhoja
315ml kädenlämpöistä (täys)maitoa
2 sitruunan kuori
1 appelsiinin kuori
80g huoneenlämmintä voita

Tästä ohjeesta tulee kutakuinkin 12-15kpl donitseja. Itse pienensin annettuja määriä summanmutikassa ja lopputuloksena oli 10 donitsia. Eli sekoita lämmitettyyn maitoon kuivahiiva, 1rkl sokeria ja 1rkl jauhoja, peitä liinalla ja anna 'tekeytyä' noin vartin verran. Sekoita taikinaan loput ainekset ja vaivaa taikina hyvin, jotta se on lopulta kiinteä ja sileä eikä tartu käsiin. Anna taikinan kohota tunnin verran liinan alla lämpimässä paikassa.

Kaulitse taikina sentin paksuiseksi levyksi ja paina taikinasta sopivan kokoisia rinkuloita esimerkiksi juomalasia apuna käyttäen. Anna taas kohota tunti liinan alla. Kuumenna öljy kattilassa (n.1litra) ja pyörittele donitsien keskelle reikä sormella. Paista donitsit öljyssä vaalean kultaisiksi ja anna sen jälkeen jäähtyä. Osasta donitseistani tuli hieman liian tummia, niistä ensimmäisistä tietysti, sillä öljy oli liian kuumaa ja päätin siitä syystä vain sokeroida ne. Loput onnistuneet donitsit koristelin suklaalla, sekä nonparelleilla ja hasselpähkinärouheella. Suklaan vain sulatin (n.100g) ja lisäsin pienen nokareen voita sekaan.

Sen verran sain palautetta, että suklaa ei olisi saanut olla tummaa suklaata, jota itse taas suosin. Lisäksi donitsit olivat kovin sitruunaisia. Kuoriraasteen määrää olinkin jo alunperin vähentänyt, mutta silti maku oli voimakas, minunkin mielestäni. Nämä tosiaan olisivat hyviä myös ilman niitä raasteita, mutta ei tietenkään huonoja näinkään. Olihan donitseista jo pari kadonnut ennen kuin ehdin edes kuvia ottaa...

Ihanainen mustikkapiiras

Tämä se vain on niin hyvää piirakkaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tämä piiras meni toiseen uusista

vuoistani. Ohje on se perinteinen; murotaikinapohja ja täytteeksi mustikoita kermaviiliseoksen kera. Helppoa ja vaivatonta!

Mustikkapiiras:

100g voita

1dl sokeria

1 kananmuna

2dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

n.3dl mustikoita

1prk kermaviiliä

1 kananmuna

½dl sokeria

1tl vaniljasokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna ja sekoita hyvin. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe, lisää taikinaan samalla sekoittaen. Painele piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja kaada päälle mustikat. Sekoita kermaviiliin loput ainekset ja kaada mustikoiden päälle. Paista 200° uunissa noin 30minuuttia tai niin kauan kuin täyte on hyytynyt.

Pekaanipähkinäpiiras

Eilen pyörähdettiin IKEAssa ihan muuten vain, lauantaiaamun alkajaisiksi. Eipä sieltä koskaan ulos pääse ilman ostoksia. Siellä kierrellessä aina huomaa muka tarvitsevansa kaikenlaista ja äkkiähän sitä on sitten syli täynnä pientä tai vähän isompaakin tavaraa. Tällä kertaa selvisin kuitenkin pikkurahalla. Mukaan siis tarttui kaksi pientä piirasvuokaa. Tai oikeastaan annosvuoka on kuvaavampi sana, sillä vuoista riittää juuri ja juuri kahdelle oma pala piirakkaa.

Kotona niihin täytyi sitten keksiä täytettä. Pidän tietokoneellani pientä listaa kaikista leipomuksista, jotka haluaisin joskus toteuttaa ja löytyihän sieltä myös jotain mikä sopisi uusiin vuokiin. Pekaanipähkinäpiirasta olen kerran aikoinani syönyt, mutten ole sitä vielä kertaakaan valmistanut, joten nyt tuntui siltä, että olisi jo korkea aika.

Kuitenkin päädyin tekemään mustikkapiirakan toiseen vuokaan, kun se kuitenkin on tuon miekkosen lempparia ja tuskin olisi maistanut pekaanipiirasta. Eli tein toiseen vuokaan pekaanipiiraan ja toiseen mustikkapiiraan. Alkuperäiset ohjeet puolitin, tosin kaikkea jäi hieman yli eli ohjeita olisi saanut pienentää vielä vähän pienikokoisia vuokia varten. Nämä ohjeet ovat kuitenkin alkuperäisessä koossaan.

Pekaanipähkinäpiiras

100g kylmää voita
3dl vehnäjauhoja
n.½dl fariinisokeria
1rkl kylmää vettä

200g pekaanipähkinöitä
50g voita
1dl muscovadosokeria
2dl vaahterasiirappia
1tl kanelia
3 kananmunaa

Nypi kulhossa voi, jauhot ja sokeri murumaiseksi taikinaksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja esipaista 175° uunissa noin 15min. Valmista sillävälin täyte. Murskaa suurinosa pähkinöistä. Sulata kattilassa voi ja sokeri. Sekoita joukkoon siirappi ja kaneli, anna kiehahtaa hetken. Jäähdytä seosta hetki ja lisää sitten munat yksitellen, hyvin sekoittaen. Viimeiseksi lisää pähkinärouhe sekaan ja kaada täyte piirakkapohjan päälle. Koristele pinta ylijääneillä pähkinöillä. Paista samassa lämmössä noin 30min tai niin kauan kuin täyte on hyytynyt.

For my valentine

Harvoin tulee tehtyä mitään ns. teemaleivoksia yleisinä juhlapäivinä. En enää nykyään niin välitä joulupipareista, Runebergin torttuja en tehnyt eikä laskiaispullatkaan ole mitään herkkua minulle. Mutta tänään yllättäen iski pieni innostus valmistaa mokkapaloja, olkoot se teema sitten vaikka tuo lähestyvä ystävänpäivä.

Mokkapalat; se on ensimmäinen lapsuusajan muisto mitä leivontaan tulee. Pienenä tapana oli aina seurata äidin leivontapuuhia, pikkuhiljaa sitten aina vähän kerrallaan mukaan osallistuen. Sain vatkata tai sekoitella ja lisätä jauhoja ja toki myös koristella. Siinä taidot karttuivat ja teinkin sitten ensimmäistä kertaa ihkaomat mokkapalat, varmaan kuitenkin edelleen äidin avustamana... Toki taitoja täytyi myös mennä esittelemään mummolaan!

Nykyään teen mokkapaloja enää vain toiveesta. Itselle ne ovat peruskauraa, varmaan saanut niistä jonkinmoisen yliannostuksen, mutta koska tuo miekkonen ei oikein kelpuuta muita tekeleitäni (mitä nyt välillä suostuu vähän maistelemaan) kuin lähinnä mokkapaloja tai mustikkapiirakkaa, niin tuleehan niitä sitten leivottua aina välillä. Ja nyt teki mieli taas niitä leipoa, menkööt nyt tuon ystävänpäivän piikkiin, vaikka olenkin vähän etuajassa, mutta leivontainnostusta on vaikea vastustaa. Ja niinhän ne sanovat, että ystävänpäivä on joka päivä.

Mokkapalat:

3 munaa
3dl sokeria
2dl maitoa
200g voisulaa
n. 4dl vehnäjauhoja
1dl perunajauhoja
2-3rkl kaakaojauhetta
3tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Siivilöi kuivat aineet munasokeri-vaahtoon vuorotellen maidon kanssa samalla vatkaten. Lisää vielä lopuksi voisula ja vatkaa taikina hyvin. Levitä pellille ja paista 15-20 minuuttia 200-asteisessa uunissa.

Kuorrute:

n.4dl tomusokeria
50g voisulaa
5rkl vahvaa kahvia
1rkl kaakaojauhetta
1tl vaniljasokeria

Yhdistä kaikki aineet ja sekoita tasaiseksi. Levitä mokkapalojen päälle ja koristele haluamallasi tavalla. Tällä kertaa koristelin mokkapalat hieman eri tavalla kuin yleensä. Mielestäni ainoa oikea mokkapalojen koriste on kookoshiutaleet mutta niistä taasen tuo kanssa-asujani ei kovin välitä, joten yleensä ollaan pärjätty strösseleillä. Tällä kertaa kuitenkin vedin nauhoja mokkapalojen päälle erilaisilla kuorrutteilla.
Jälkeenpäin ajatellen olisin jättänyt vaaleanpunaisen alimmaiseksi, nyt se korostuu ehkä liikaa ja valkoisesta olisin halunnut voimakkaamman. No, joka tapauksessa hyvää oli.

Croissantit

Leivontapäiväni viimeinen tuotos, ja se, joka alunperin minut saikin keittiön puolelle. Nämä eivät varsinaisesti ole mitään jälkiruokaa, mutta itse tehdyt croissantit ovat olleet pitkään haaveena ja olenkin yrittänyt metsästää sitä oikeaa reseptiä ja parhaita valmistusvinkkejä. Kokeiltu on jo kerran aikaisemminkin joskus viime kesän tienoilla, lopputulos oli ihan hyvä, lehtevyys tosin jäi aika vähäiseksi, mutta nyt sitten sain aikaiseksi yrittää uudelleen.

Ohjeita ja erilaisia tekotapoja netistä löytyy kyllä pilvin pimein. Taikinat poikkeavat toisistaan suuresti ja myös kaulintavaiheet tehdään joko lyhyen kaavan mukaan tai sitten todella kärsivällisesti. Päädyin sitten lopulta valmistamaan croissantit mahdollisimman huolellisesti, ilman mitään kiirettä. Mielestäni paras ja hyvin tekovaihein varusteltu ohje löytyikin sitten Yummy Bakerin blogista. Itse tekemiseen kuluikin sitten pari iltaa, mutta se ei ihan ollutkaan aivan niin työlästä kuin olin kuvitellut. Taikinan sai pyöräytettyä varsin nopeasti ja sitten se saikin levätä jääkaapissa yön yli. Seuraavan päivän ohjelmaan kuului vihdoin kaulisteminen ja siihen sainkin kulutettua reilu pari tuntia, sillä taikinan täytyi antaa olla taas jääkaapissa, puoli tuntia aina kaulintojen välissä. Se kaulitseminen sen sijaan ei kestänyt kuin hetken kerrallaan ja taikina vaikutti oikein hyvältä.

Eli kuinka valmistat croissantit kotona:

(10kpl)

5dl vehnäjauhoja

2rkl sokeria

½tl suolaa

½tl kuivahiivaa

1,75dl maitoa

1dl kylmää vettä

1rkl voisulaa

175g voita

1 kananmuna voiteluun

Valmista taikina sekoittamalla kaikki ainekset keskenään ja sekoittele kunnolla taikinaksi. Yummy Baker suosittelee käyttämään yleiskonetta tai sähkövatkainta tässä vaiheessa (minulla oli käytössä sähkövatkain). Anna taikinan levätä jääkaapissa yön yli.

Vaivaa taikina seuraavana päivänä palloksi ja kauli sitten suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Levitä kaikki (kylmä) voi levyn toiselle puolelle jättäen reunoille noin sentti tilaa. Huomasin, että voin saa helpoiten laitettua taikinan päälle tekemällä siivuja juustohöylällä. Sen jälkeen taita tyhjä taikinapuoli päälle kanneksi ja painele taikinan reunat tiukasti yhteen, jotta voi pysyy taikinan välissä.

Kauli sitten taikina pitkäksi levyksi, jotta voi leviää ja taittele kolmeen osaan. Ensin kolmasosa ylhäältä keskelle ja sitten alhaalta taas toinen kolmasosa keskelle ja päällimmäiseksi. Nyt on aika laittaa taikina jääkaappiin 30minuutiksi. Jääkaapitus lisää lehtevyyttä ja samalla viilentää taikinaa eikä voi ehdi lämmetä liikaa. Tämän jälkeen kauli vielä lisää ja tällä kertaa eri suuntaan; siten, että taikinan käännetyt saumat ovat itseäsi päin. Kun taikina on taas ohut suorakaide taittele se samoin kuin edellä ja pistä takaisin jääkaappiin. Kaulinta ja jääkaapitus tulisi toistaa ainakin vielä 2 kertaa.

Lopuksi kaulitse taikina pitkäksi suorakaiteeksi ja leikkaa siitä sopivia ja pitkiä kolmioita. Leikkaa vielä viilto kolmion kantaan keskelle, venytä ja rullaa croissanteiksi. Kohota croissantteja noin tunti pellillä, jonka jälkeen ne ovat paistovalmiita tai vaihtoehtoisesti voit vaikka säilyttää seuraavaan päivään jääkaapissa tai pakastaa ne ja paistaa myöhemmin.Voitele vielä munalla ennen uuniin laittoa ja paista 180-200 asteessa reilu puoli tuntia. Paisto-ohjeet on suuntaa-antavia, sillä itselläni paistossa meni noin 40 minuuttia. Puolen tunnin jälkeen omat croissantini olivat vielä sisältä taikinaisia ja jatkoin paistoa.

Lopputulokseksi sain kullanruskeita ja rapeita croissantteja. Maku oli juuri oikea, mutta lehtevyyttä olisi saanut olla vieläkin enemmän, lisäksi sisus jäi vähän taikinaiseksi, joten jatkossa pitää kaulita lisää ja paistaa enemmän. Vaihtoehtoisesti jättäisin taikinan ohuemmaksi ennen rullausta, jotta paistoaika jäisi lyhyemmäksi. Mutta kaiken kaikkiaan kelpo croissantteja.